Lukijat

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

#16 Terveisiä metsästä!


Maaliskuu vaihtui huhtikuuksi, ilma lämpenee. Tällä haavaa joka paikka tahtoo kurastaa valkoiset hevoset. Boss ja Blondi pääsivät pesulle, vaikka vitivalkoinen lopputulos ei kauaa säilynytkään. Yhden kuvausreissun ajan kuitenkin!

Blondi sai ensimmäistä kertaa Suomessa ollessaan kunnon shampoopesun ja huuhtelut vesiletkun kera. Tämä ei haitannut tammaa, pesuhalli on jo tullut tutuksi ja luottamus meidän välille alkaa olla rakennettu. 

Blondi valkeana metsänneitona, kuva: Johanna Sjövall

Boss on tottunut jopa hiustenkuivaajaan, jolla käy paksujen vuohistupsujen kuivaaminen kätevästi talvellakin.


video


Alla olevan videon kuvausreissulta nappasi Johanna Sjövall


Kuvia Bossin omalla valokuvasivulla The Blue Boss Photography, tervetuloa kurkkaamaan!


video

lauantai 18. maaliskuuta 2017

#15 Boss ratsun hommissa



Bossin ja Blondin maaliskuu on kulunut leppoisissa tunnelmissa. Jäät ovat sulaneet, liukasta on enää paikka paikoin sänkipelloilla. Blondi ottaa rauhallisesti kasvavan varsamahansa kanssa ja Boss on päässyt taas ratsunopintojensa pariin. 
Se oli yhdeksän vuotias ja ratsastamaton Suomeen tullessaan, ja selästä käsin on työstetty hiljalleen muun tekemisen ohessa.



Viime vuonna talven tullen Boss jäi mutustamaan siihen mennessä tehtyä; paikallaan seisominen ratsaille noustessa, käynnistä oltiin saatu eteenpäin pyrkivä, löytyi myös rento, tasapainoinen ravi jossa Boss venytti päätään alas.
Noin 5 kuukauden tauon jälkeen oli ilo nousta satulaan ja huomata, että kaikki ne keskustelun aiheet joita syksyllä oltiin jankattu, olivat kadonneet.
Ei ollut alla vastustava, jumittava hevonen eikä jännittynyt, räjähdysherkkä kaveri, jonka kanssa piti pysähtyä ottamaan rauhoittava kontakti muutaman metrin välein.

video
                                      Rentoa, reipasta käyntiä ratsastustauon jälkeen

Pienten lasten talutusratsuna Boss on aivan loistava ja niitä töitä se on päässyt taas tekemään. Se touhu onkin palkitsevinta mitä voidaan tehdä! 
Lapsi saa rauhassa istua satulaan, tunnustella miltä siellä tuntuu. Jos vähän jännittää, odotetaan jutellen että lapsi rentoutuu ja antaa luvan lähteä liikkeelle.
Tärkeää on myös sanoa, että jos tulee olo että haluaa pysätä, sanotaan seis ja Boss pysähtyy. Tuota ei muuten ole kertaakaan vielä tapahtunut,  lapset rentoutuvat nopeasti keinuvaan liikkeeseen myötäilemään hevosta.
                                 

 Vili,5, ja Boss  Kuvat: Tiina Jokela


Pienille ratsastajille jutellaan mitä Boss voi matkan varrella viestiä ja lapsi saa kertoa, koska Boss on ollut niin kiltti että pysähdytään antamaan sille kiitokseksi porkkana.
   Monelle hevonen on väline, jolla ratsastetaan, mutta muunlainen yhteys siihen jää vähemmälle. 

On hienoa nähdä, miten lapsi alkaa kiinnittää huomiota esimerkiksi hevosen korviin ja alkaa miettiä mitä hevonen voi eleillään tarkoittaa.

Boss ja Emilia, 3v.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

#14 Vuohispunkkien häätökuuri

Vaikka useampiakin irlannin cobeja olen omistanut ennen Blondia, en aiemmin ollut törmännyt rodun riesaksi siunaantuneihin vuohispunkkeihin.
   Kutisevia jalkoja kyllä on ollut, mutta kutina on johtunut jostain muusta ja ollut ohimenevää. Blondin kohdalla vuohispunkit oli helppo diagnosoida pelkästään sen käytöksen perusteella...

video

Kun jalkatupsuja kävi läpi ihoon asti, sieltä löytyi pyöreitä rikkinäisiä kohtia.



Otimme käyttöön 6 viikon vuohispunkkien häätökuurin, jonka useampi irlannin cobin omistaja on todennut ainoaksi tehokkaaksi hoitokeinoksi. 
   Kuuri on eläinlääkärin hyväksymä, löytyen suomalaisen eläinlääketieteen kirjoista.

Vaikuttava lääkeaine on ivermektiini, jota annetaan 3 x kahden viikon välein sekä suun kautta annettavana matolääkkeenä (Noromectin, Eraquell, tai Hippomectin) että valeluliuoksena (Noromectin).

Meillä käytössä oli miedoin matolääke Hippomectin (12mg/g), mikä näytti olevan riittävä.

Noromectin -valeluliuoksen määrä lasketaan hevosen painon mukaan. Käytettävä määrä jaetaan viidellä, sillä liuos jaetaan laitettavaksi joka jalkaan (laitoin ruiskulla iholle, polvien alapuolelle ympäri jalan) ja sään kohdalle.

Hoitojakson aikana luonnollisesti kannattaa välttää pesuja, jotka voivat laimentaa valeluliuoksen vaikutusta.

Boss ja Blondi käsiteltiin molemmat samaan aikaan. Vuohispunkit leviävät herkästi, joten kaikki tallin hevoset tulisi aina hoitaa samalla kertaa.

Blondin jalkojen tömistely loppui parin viikon sisällä ensimmäisestä lääkityksestä. Siitä vielä pari viikkoa eteenpäin ja sain koskea huoletta jalkoihin, joita tamma aiemmin ei antanut pidellä.
   Nyt on hyvä odottaa syntyvää varsaa tervein tupsujaloin!


sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

#13 Skandinaavisen mytologian Bäckahästen



Kaunis varhainen kesäaamu, kännykkä piippaa herätystä ennen viittä. Nopeat aamutoimet. 
   Olemme saaneet vieraaksemme ruotsalaisen satuvalokuvaaja Miina Anahitan, joka haluaa käyttää Bossia skandinaavisen mytologian olentoja käsittelevässä projektissaan. 
   

Boss saa kuvastaa tarujen ja myyttien usein valkoiseksi oriiksi kuvattua olentoa Bäckahästen (engl. The Brook Horse). Viikinki-aikaiset tarinat kertovat satumaisen kauniista hevosesta, joka syntyy järvistä ja lammista. Upealla ulkomuodollaan petollinen hevosolento yrittää houkutella lapsia ratsastamaan, jotta voisi laukata takaisin järveen ja hukuttaa lapset. 



Kuvat: World Of Mythology; The Brook Horse

Matka tallilta kuvauspaikalle Luvian Pinkjärvelle ei ole kovin pitkä. Perillä traileristaan ulos asteleva Boss on ehkä hieman ihmeissään aikaisesta aamusta. 




Edellisenä iltana on kuvauspaikka katsottu jo valmiiksi. Vedämme vain pätkän valkoista aitalankaa lasikuitutolppiin rannalta veteen, merkiksi Bossille. Olen varautunut kuvauksiin korkeavartisin kumisaappain, mutta jo tässä vaiheessa saan nauraa saappaat täynnä kylmää järvivettä. 

Bossikin taitaa nauraa minulle, eikä ota askeltakaan veteen. Maanittelen, kehun, rohkaisen, tarjoan porkkananpalan jokaisesta eteenpäin suuntaavasta eleestä. Tupsujen peittämä kavio pysähtyy aina sentilleen vesirajaan. Seison polviani myöten järvessä, mutta vesi ei tunnu enää edes kylmältä. Hevosen kaula venyy uskomattoman pitkäksi kohti houkuttelevaa porkkanaa, mutta kaviot pysyvät visusti paikallaan. 
   



Yli puoli tuntia on kulunut, aurinko alkaa näyttää kuvauspaikalle odotettua valoa. En osaa lukea Miinan ajatuksia, hän on seurannut tilannetta sivusta ja antaa minulle työrauhan Bossin kanssa. Kamera on kuitenkin valmiina ja valon suhteen H-hetket alkavat olla käsillä. Ilmassa on turhautumista. 
   Teen virheen. En suurta ulkopuolisen silmille, mutta tiedän sen itse. Yritän käyttää näkymätöntä voimaa, pakottavaa painetta saadakseni paikalleen lukkiutuneen tilanteen purkautumaan edes johonkin suuntaan. Tiedän ettei toimintani tuo apua, mutta teen sen silti. Miksi?
   Rantaviivalle juurtuneet kaviot juurtuvat entistä syvemmälle. Talutan Bossin pois tilanteesta ja puhumme Miinan kanssa, että seuraavana aamuna on mahdollisuus uuteen yritykseen ellei nyt onnistu.

En tiedä mitä sitten tapahtuu, kenties rentoudun ja ilmapiiri rentoutuu; on ääneen sanottu että väkisin ei tehdä. 

Vakuutun taas siitä, että hevosen kanssa on paras unohtaa kaikki ympäristön, tilanteiden, muiden ihmisten tai oman pään luomat paineet. 

Kävelen vielä kerran rantaan, valo lankeaa kaislikkoon. Saappaat loiskuvat täynnä vettä jo valmiiksi, kun astun veteen. Boss seuraa! 



  
Alkuun harjoittelemme kuviota ihan rantavedessä. Lopullisessa versiossa Bossin tulee kävellä yksinään syvemmältä kaislikosta takaisin kohti kameraa, ja tulla luokseni rannalla johon kierrän eri kautta sitä vastaan. 



Riimun irroitus
Porkkanapalkinto kontaktista

Ohjaaja pois kuvasta

Bossin lähetys rantaan

Boss hoksaa nopeasti nämä jutut, ja kohta päästään aloittamaan. Uudestaan ja uudestaan kahlaan reisiäni myöten kaislikkoon, irroitan hevosen ja lähetän sen kohti kuvaajaa. Ja reippaasti rantaan, orille porkkananpala ja saman toisto. 

Miina kysyy voiko nyt sytyttää savupatruunat ja uskon että paketti pysyy kasassa. Kevyt tuulenvire liikuttaa savua juuri oikeaan suuntaan kuvausreitille. 


Boss on niin keskittynyt veteen menemiseen ja siitä rannalta palaamiseen, ettei se juurikaan reagoi patruunan palamisesta syntyvään sihinään, savuun tai sen hajuun. Se vain suorittaa. Ja minä palkkaan. 


Kello puoli kahdeksan ja aurinko valaisee jo koko rannan. Kuvaukset onnistuneesti purkissa! Toistoja tehtiin varmaan parikymmentä, ja Boss toimi loppujen lopuksi paremmin kuin olisin osannut kuvitella. 
   Miina on myös tyytyväinen ja kertoo lisää projektistaan. Hän on kuvannut skandinaavisen mytologian hahmoja myös Ruotsissa ja Norjassa, ja aikoo projektinsa päätteeksi avata Tukholmaan näyttelyn. Ajankohtaa hän ei osaa varmaksi sanoa, kun tunne on oikea. Kun kaikki ideat ja ajatukset ovat toteutettu, kun projekti tuntuu valmiilta. Siihen voi mennä puoli vuotta tai useampia vuosia. Yksi asia on kuitenkin varma, näyttely tulee olemaan ainutlaatuisen upea!



Bäckahästen

Miina Anahita, Sweden   http://www.miinaanahita.com/   

The Blue Boss, Finland https://www.facebook.com/bluebossfinland



HUPS!! Tässä oli jokunen kuva joita ei ollutkaan vielä tarkoitus julkaista ;)

Kuka ehti kuvat näkemään sai hyvää ensimakua, myös ne Bäckahästen-kuvat siis julkisiksi vasta kun Miinan koko projekti valmiina =)





sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

#12 Talvista ulkoilua

Blondin kontaktiharjoituksissa ollaan edetty mukavasti; tamma tulee itse luo, viipyy aikansa ja lähtee taas. Sen pystyy myös harjaamaan tai käymään kädellä läpi kokonaan ilman että se poistuu paikalta. 
Yhtenä aamuna taluttaessani Blondia tallista tarhaan, laskin sen ottavan viisi kertaa kontaktin koskettamalla turvallaan kämmenselkääni. 
Vuorovaikutus sen kanssa on harpannut askeleen eteenpäin, mutta edelleen se jää pitkiksi ajoiksi tuijottamaan kaukaisuuteen. Ihan kuin odottaisi jonkun ilmestyvän maisemaan. Mietin millainen on ollut sen viime syksyinen varsan vieroitus ja toivon, että seuraavan varsan syntyminen saa sen viimeistään täysin "tälle tontille".




Kävelyretkille olemme viime viikkoina suunnanneet läheiselle isolle pellolle, jossa Blondi saa kulkea vapaana. Se jättäytyy toisinaan kauaskin unohtuessaan tuijottamaan kaukaisuuteen, mutta ottaa kohta meidät kiinni reippaalla ravilla tai laukalla.


Janon iskiessä on konstit hallussa. Jokusen sentin paksuinen jää särkyi kuopimalla. Hauskinta oli, että Boss päristeli sieraimiaan ojaan ilmestyneeseen juoma-aukkoon eikä tullut paria metriä lähemmäs. Ei kai lähes kolme vuotta Suomessa ole aikaansaanut moista uusavuttomuutta ;)  



Mukavaa on saada Bossin narun päähän joku muu kuin minä itse! Peppiina lähti mukaan auringonlaskuun kuvausreissulle.










sunnuntai 19. helmikuuta 2017

#11 Valokuvaajana Sanna Svensson Ruotsista

Viikko sitten saimme vieraaksemme valokuvaaja Sanna Svenssonin Ruotsista. 
   Niinpä varhain lauantai-aamuna kopsuttelimme pesuhalliin. Boss sai kunnon tehopesun kimoshampoolla, Blondista taas sutaisin pelkällä vedellä keltaisia läikkiä pois. 
   Tamma ei ole vielä sinut halliympäristön kanssa ja ennenkuin alan sen enempää pesemään, sen pitää olla rento. Jalkoja on nyt pystynyt nostelemaan ylös omassa karsinassa, mutta muualla jännittää niin ettei kannata edes kokeilla. 

Kun tietää jo valmiiksi mahdollisuuden onnistuneeseen tekemiseen olevan olematon, ei kannata hankkia epäonnistuneita kokemuksia ehdointahdoin.

Boss loisti taas hommassaan ja jaksoi keskittyä, vaikka Blondi jäikin aluksi halliin odottamaan. 




Kuvauksissa oli tilanne, josta ajattelin kirjoittaa enemmän. Boss ja Blondi seisoivat vieretysten irti pellolla, ohjasin niitä ja kuvaaja oli kauempana. Ilmassa oli pikkuisen yrmyilyä puolin ja toisin...


Keskenkaiken Boss tuumasi että Blondin on syytä siirtyä kauemmas. Boss veti korvansa luimuun ja oli näykkäisemässä Blondia kaulasta, mutta ennenkuin se ehti sen toteuttaa olin jo karjaissut ja heittänyt narun sitä päin niin, että kuvaajakin taisi pelästyä. Boss siitä paikasta hyppäsi taaksepäin ja poistui. Blondin suhtautuminen hämmästytti! 
   Hevonen, joka pelkää äkkinäisiä liikkeitä ja on muutenkin herkkä; se ei ollut liikahtanut senttiäkään alkuperäiseltä paikaltaan ja Bossin poistuessa se tuli suoraan luokseni. Se tiesi tarkalleen ettei sille "puhuttu" ja ihan kuin olisi ymmärtänyt että pidin sen puolia. Tiedä häntä. 
Boss kävi parinkymmenen metrin päässä ja tuli takaisin korvat hörössä,  paremmalla asenteella ja työskentely jatkui. Kukaan ei muistellut enää tapahtunutta ja loppuaika oli kaikkien kesken seesteinen tunnelma.

Hevosten kanssa ensiarvoisen tärkeää on välitön palaute, niin kehujen kuin käytöstä oikaisevan palautteen antaminen. Jos olet myöhässä,  on järkevämpi olla hiljaa sillä hevonen oppii vain oikeaan aikaan saadusta palautteesta. 

Nyt osuin itse aivan nappiin,  hetkellä jolloin ajatus tuli hevosen päähän se sai välittömästi oikaisun. Sama toisinpäin; kun opetan jotain asiaa ja hevonen myötää sille, palkkaan alkuun jo ajatuksesta. 



                                                              Sannan omat sivut:

torstai 16. helmikuuta 2017

#10 Johanna Sjövallin kuvausten kulisseissa

Bossista tuli valokuvamalli vähän kuin vahingossa. Porilainen ammattivalokuvaaja Johanna Sjövall kyseli Facebook-sivullaan hevosmalleja omaan projektiinsa, ja hetken mielijohteesta vastasin ilmoitukseen. 
   
Bossin valttina kuvauksissa on rauhallisuus, olematta kuitenkaan "puolinukuksissa", Ori on koko ajan innokkaana läsnä.
Bossilla on mallinhommat veressä, jo nuorempana Englannissa ollessaan se päätyi kuuluisan amerikkalaisen Mark J. Barrettin valokuviin ja irlannin cob-videoihin. Poseeraamisen taito on sillä luonnostaan. 
   Hevosenkäsittelyn näkökulmasta oppia tarvittiin rauhoittumisessa, paikallaan seisomisessa ja ohjaajaan pyyntöihin keskittymisessä. Kontakti ohjaajaan pitää kuvaustilanteessa olla mielessä päällimmäisenä,  ei räpsyvä salamavalo, uusi ympäristö, aava tuulinen ranta tai jalkoihin juokseva koira.





Nyt kun muistelee taaksepäin,  alkuvaiheessa piti taukoja pitää usein; antaa Bossin haukata ruohoa, kulkea ja katsella. Se ei jaksanut pitkää aikaa kerralla keskittyä, eikä sen kanssa ole koskaan pakolla tehty. 

Itseasiassa, miten saisit pakottamalla hevosen korvat hörölle?



Ohjaajan ensimmäinen tehtävä on tehdä itsestään kiinnostava hevoselle. Helpoiten se käy porkkanan avulla, mutta jos hevosen ajatus on pelkästään porkkanassa, se touhottaa vain makupalan perään. Siksi toiseksi tärkein tehtävä on saada hevonen rauhoittumaan. Rauhoittumisesta ja kontaktista voi palkita porkkanalla. 



Kun saa hevosen rauhoittumaan ja "alas", pääsee tilanteeseen jossa sitä voi pyytää hallitusti "ylös". 



Kuvaustunnelmissa jatketaan myös ensi kerralla, yhteisestä kuvaussessiosta Blondin ja Bossin kanssa! Sanna Svensson Ruotsista oli valokuvaamassa viime viikonloppuna, joten siitä myöhemmin =)